Nuoret - Aikuiset - Oppisopimus

Vaikeuksien kautta voittoon – oppisopimuksella lähihoitajaksi

Vaikeuksien kautta voittoon – oppisopimuksella lähihoitajaksi

Tania Backmanin pitkäaikainen unelma toteutui vihdoin viime kesänä, kun hän valmistui lähihoitajaksi. ”Peruskoulun jälkeen en ole käynyt mitään muuta koulua. Sain kaksikymppisenä esikoiseni ja jäin sitten kotiin. Olin 12 vuotta kotona”, kertoo Tania. Lastenhoitovuosien jälkeen, vuonna 2008, Tania pääsi töihin vanhusten palvelukeskukseen Vantaalle, jossa hän työskenteli tehden lähihoitajan tehtäviä hoitoapulaisen nimikkeellä. ”Aina haaveilin, että minusta tulee lähihoitaja, mutta en uskonut, että minusta on siihen. En pysty, enkä jaksa, kun oli oppimisvaikeuksiakin. Opiskelu tuntui liian suurelta haasteelta”, Tania toteaa. Kimmoke lähihoitajaksi opiskeluun oppisopimuksella parisen vuotta sitten tuli työnantajalta. Tanialla ei oikeastaan ollut enää vaihtoehtoakaan, koska hänen työnsä tekemiseen tuli vaatimukseksi lähihoitajan tutkinto. Ilman tutkintoa hän ei olisi saanut tehdä enää samoja tehtäviä.

 

Oppimisvaikeudet eivät ole este tutkinnon suorittamiselle

 

Kun Tania aloitti opinnot, hän kertoi heti, että hänellä on varmaankin oppimisvaikeuksia, vaikkei testejä ei ole koskaan tehty. Tania testattiin koulun puolesta ja vastauksena oli, että hänellä oli lievä lukihäiriö. Lukihäiriö eli dysleksia on oppimiskyvyn vaikeuksista yleisin. Koko maailman väestöstä noin 5-10 prosentilla on lukihäiriö. Lukihäiriö ei johdu peruskoulutuksen tasosta, sairauksista tai vammoista, vaan se on ilmeisimmin neurologinen häiriö. Lukihäiriö saattaa ilmetä koko elämän ajan. Keskeisimpänä piirteenä siinä on vaikeus hahmottaa ja käsitellä äänteisiin liittyvää tietoa, joka näkyy monesti lukemisen ja kirjoittamisen hitautena ja virhealttiutena sekä muun muassa keskittymisvaikeutena ja vaikeutena oppia matematiikkaa. Lukihäiriössä ei kuitenkaan ole kyse ymmärtämisen vaikeudesta.

Tanialla lukihäiriö vaikeuttaa lauseiden ymmärtämistä. Hänen pitää lukea hyvin tarkasti, mitä kysytään. Varsinkin lääkelaskuissa piti miettiä tarkkaan kysymystä. Lukihäiriö vaikeutti kokeisiin lukemista myös paljon. Tanian mielestä oli helpompaa, kun luki koealueen osa kerrallaan ja kirjoitti osia kirjasta vihkoon. Kirjoittaminen auttoi tekstin ymmärtämisessä ja muistamisessa. Tania kannustaa kaikkia muitakin oppimisvaikeuksista kärsiviä opiskelemaan: ”Vaikeuksia on, mutta kyllä niistä pääsee, koska opettajat auttavat paljon.”

Tania sai koulun puolelta avukseen tukiopettajan. Tukiopettaja opetti, miten laskut lasketaan ja sen jälkeen Tania harjoitteli niitä kotona ahkerasti. Tania sai käydä tukiopettajan luona aina, kun tunsi siihen tarvetta. Tania sai tehdä kokeet tukiopettajan kanssa kahdestaan ja aikaa kokeen tekemiselle oli varattu enemmän kuin yksi tunti. ”Minulla oli aivan ihana tukiopettaja. Hän auttoi minua paljon. Koetilanteessa hän ei tietenkään voinut auttaa, mutta se helpotti paljon, että minun ei tarvinnut tehdä kokeita samassa luokassa 10–15 muun opiskelijan kanssa eikä ollut tiukkaa tunnin aikarajaa. Olisin herpaantunut ja minulle olisi tullut paineita, kun muut opiskelijat olisivat jo olleet valmiit enkä minä olisi saanut vielä mitään paperille”, kertoo Tania.

 

Perheen ja ympäristön tuki on aikuisopiskelijalle tärkeää

 

Tanian neljä lasta pitivät siitä, että äitikin opiskelee. Nuorimmainen lapsista on vielä päiväkodissa. Päiväkodin henkilöstö kannusti Tanian opiskelua: ”Sain viedä pojan päiväkotiin jo aamulla, vaikka menin itse iltavuoroon. Tällä tavoin sain opiskella ja tehdä tehtäviä aamupäivällä. Henkilökunta aina kyseli, miten menee. Se oli tosi kivaa.” Tanian aviomies oli myös vahvasti kouluprojektissa mukana auttamalla kaikin mahdollisin tavoin. Hän muun muassa toimi kuljettajana lähioppitunneille Helsingin ja Porvoon Edupoliin.

Työkaverit myös tukivat omalta osaltaan Tanian opiskelua. Edupolin tunnit olivat aina Tanian vapaapäivinä. Työnantaja jousti hyvin vapaiden suhteen. Mikäli tuli muutoksia ohjelmaan, työkaverit vaihtoivat vuoroa Tanian kanssa. Tanialla oli kaksi työpaikkaohjaajaa, koska hän toimi oppisopimuksen aikana kahdella eri osastolla. Työpaikkaohjaajat olivat hyvin kannustavia: ”Minulla oli ihanat työpaikkaohjaajat, jotka sain itse valita. Auttaa paljon, kun ohjaaja on sellainen, jonka kanssa tulee hyvin toimeen. Ohjaajat auttoivat esimerkiksi sanastojen avaamisessa, jos ne oli vaikeasti sanottu.”

On hienoa, että Tanian valmistumista arvostettiin työpaikalla hyvin paljon. Valmistuminen ei ollut pelkästään Tanialle ja Tanian perheelle tärkeää, vaan sitä juhlistettiin työpaikalla järjestämällä valmistumisjuhlat, joihin tietysti asukkaatkin osallistuivat. Taniasta näkee, että hän on kutsumusammatissaan ja on täysin ansaitusti ylpeä työstään: ”Viihdyn täällä hyvin enkä vaihtaisi työpaikkaa. Täällä eletään arkea yhdessä vanhusten kanssa, mutta joka päivä on kuitenkin erilainen. Pidän siitä, että tilanteet muuttuvat ja päivissä on vaihtelua.”